Johannes Virtanen

Hiljaisuus Nuuksion lumisissa metsissä

Lähdin eilen aamulla ennen auringonnousua Nuuksioon. Termometri näytti –14 astetta, ja hengitys höyrysi pakkasessa kuin pieni pilvi edessäni. Lumi narisi askelten alla tasaisesti — se ääni jota en koskaan kyllästy kuulemaan.

Nuuksio — luminen polku ja jäätynyt järvi, 17.3.2026

Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen löysin täydellisen paikan: pienen jäätyneen lammen, jonka ympärille kuuset olivat kasanneet lunta paksuiksi harsomaisiksi pöttereiksi. Istuin hiljaa ja kuuntelin. Ei mitään. Täydellinen hiljaisuus, jollaista kaupungissa ei koskaan löydä.

Kevään ensimmäiset merkit — tikka ja sulava jää

Helmikuun loppu tuo aina pienet lupaukset. Eilen kuulin ensimmäistä kertaa tänä talvena palokärjen rytmikkään nakutuksen männyn rungossa. Seisoin liikkumatta viisi minuuttia, ennen kuin se huomasi minut.

Ojan jää alkaa sulaa — kevät lähestyy

Ojan varrella jää oli alkanut sulaa reunoilta. Pieni puro pulputti jään alta — kevään ääni. Metsä herää hitaasti, mutta herää varmasti.

Kolin kansallispuisto: kolmen päivän lumikenkäretki

Koli on yksi niistä paikoista, joihin täytyy palata yhä uudelleen. Ukko-Kolin laelta avautuva näköala Pieliselle on jotain sellaista, mikä muistuttaa miksi Suomi on niin erityinen maa. Tällä kertaa kaikki oli valkoista.

Lumikenkäreitit ja yö autiotuvassa — Koli, helmikuu 2026

Kolmen päivän retki lumikengillä, yöt autiotuvassa, ruoaksi kuivattua poroa ja termosmukista kuumaa kahvia. Parempi yhdistelmä on vaikea keksiä.

Mitä repussa kannattaa talvisella retkellä?

Moni kysyy mitä varustuksia käytän talviretkillä. Tässä lyhyt lista tärkeimmistä asioista, jotka olen vuosien varrella oppinut ottamaan mukaan pakkaskelissä. Tärkein sääntö: kerroksia, ei paksua. Ja aina ylijäämä sukkia.

Toinen tärkeä asia on navigointi. Puhelin jäähtyy nopeasti ja akku loppuu. Kartta ja kompassi kulkevat aina mukana — vanhanaikaista, mutta luotettavaa.